KAIKKI Verona Verona Rauhan, rakkauden Verona Verona Verona Vainon, varjojen Verona Tule tarinaamme Viivy hetkinen Kohtalon kun jaamme pienen ihmisen Näen uomat kuivat kyynelvirtojen Minne pureutuivat juuret julmuuden Luulet tietäväsi mitä viha on Tahto nyrkissäsi Sydän lihaton Mutta kerro meille mihin tahto jää kun raivon teille sydän repeää Aurinko kun muurit kylmät lämmittää muurit sisällämme hohkaa kylmempää

CAPULETIT ja MONTAGUET — Hei Montague, aika iso nenä! — Hei kiitos, arvostan sua eläimenä! — Aika iso kyllä koko pää! — Noin pieni sitä tuskin käsittää! — Ymmärsinkö, mitä vihjailet? — Tuolla päällä? Luultavasti et! — Kuulostaa kuin meitä solvaisit! — Mitä muuta elämältä odotit? — Vilkaisehan tänne, Montague! — Tuolla lailla leuat murskaantuu!

CAPULET Montaguet! MONTAGUE Capuletit! CAPULET & MONTAGUE Antakaa miekka! LADY CAPULET Hiljaa, vitsiniekka! BENVOLIO Tybalt, rauhan paikka Kirjoitellaan vaikka? Kai miekkaa mahtavampi on sun kynä? TYBALT Aito Montague Saastaa täynnä suu Puhuu rauhasta hän ase vedettynä Kuole!

RUHTINATAR Te kurjat heikkopäiset Pyhäpuvut riekaleina Samoin koko pyhäaamun rauha Te järjen jättiläiset Kun on saanut lusikalla turhaan silloin kädessä on kauha Mitä tapahtui? Kuka liiviin ui? Kenen ilme väärin tulkittiin? TYBALT Syy on Montaguen Koko sukupuun ilomielin pilkon liiteriin RUHTINATAR Mercutio...! Mitä täällä teet? Nämä kiusankappaleet Rahaan, vihaan, valtaan hukkuneet lokaan vetää suvun meidänkin MERCUTIO Rouva, tiedän sen Mutta sivuun jäisi en Benvolion jos täällä näkisin kaatuneena noiden miekkoihin RUHTINATAR Tämä olkoon kerta viimeinen Seuraavasta linnaan tuomitsen

RUHTINATAR Joka päivä sama tuuli, samat laineet Sama keitos, samat kokit, samat aineet Sama kiihko jolla syöksyy vastanaineet suudelmiin syöksee kalliin kaupunkimme kyyneliin Sama veri johon tahriutuvat maineet sukujenne ennen pitkää kuivuu teriin ruosteisiin Jos arvo miehen kasvaa miehen kaatamalla kunnialla taistelusta saatavalla pian kauna joka kalvaa maata alla kaupungin kaivaa hautojanne hampain likaisin Ellei kunniaa voi saada raatamalla rauhan työssä Yössä pelko valtaa kunniakkaankin Kauhun kahleet kansan kaulaa kuristaa (Taakseen vilkuile ei kukaan) Kukaan kuule ei kellon kuminaa (Naamioituu massan mukaan) Mukaan huvituksiin julmiin rikkaat köyhän haluaa Ei mielenköyhän pulmiin mieltä rikkauksilla saa Joka päivä nousee hinta sodintanne kunnes hautaan päätyy kaikkein rakkaimpanne Silloin kukaan tuskin rukouksianne kuuntelee Silmissänne toivon hehku heikkenee Silloin huomaatte: on myrkky juottamanne kurkussanne Kannen viimeisen nyt käsi aukaisee

LADY MONTAGUE Benvolio, kai ehjäksi sä jäit, poika hyvä? BENVOLIO Arvon rouva, naarmu kunniaani korkeintaan on syvä LADY MONTAGUE Poikamme ei ollut täällä laisinkaan? BENVOLIO Ei Romeomme, ei, siitä tuskin kai on huolta Vaikka pitää ylpeästi oman suvun puolta Raivon nuolta päästäisi ei jouseltaan LADY MONTAGUE Kiitos kohtalolle siitä ettei tappeluun hän tietään löytänyt MONTAGUE Älä kohtaloa kiitä Kortein synkin peittyy pojan pöytä nyt LADY MONTAGUE Miksi sanot: kortein synkin? / Minkä vuoksi kortein synkin? Kuka ennustajaksi on ryhtynyt? MONTAGUE Silmät välkkyy tyrmätynkin vaan sammunut on silmäin lyhty nyt Varhain aamulla hän nousi Lähti kohti metsää mietteissään Kireä kuin kellonjousi Silmät niin kuin joki lietteissään BENVOLIO Joko taas... LADY MONTAGUE Benvolio, jos voisit hänen ystävänään häntä jututtaa? Helpotusta soisit jos ei kerrotuksi meille huoltaan saa

ROMEO Raskaat jalat, raskas pää Ilma liian raskasta on hengittää Sydän lihaa jähmeää kuin koni jota kannata ei kengittää BENVOLIO Huomenta, hän sanoo serkulleen joka sydäntänsä vertaa hevoseen ROMEO Huomenko, hän kysyy serkultaan Onko päivä vasta noussut satulaan? BENVOLIO Puheesi on ylen sekavaa Miten sydämelläs päivä ratsastaa? ROMEO Sekava on liian selkeää Ajan painoa ei kanna selkä tää Raskas aurinko ja kuu Raskaat tunnit jotka uniin hakeutuu Kuolee kieli, kuivuu suu Vain ruoan muistosta mun veri sakeutuu Raskas ilta, raskas yö Tuntuu että kellot koko ajan lyö BENVOLIO Mies ei nuku, mies ei syö Sehän on vain murheen kokoajan työ Ajantaju hylkää Romeon On pääsi aivan ajantajuton ROMEO Päälläni en mitään enää tee Kun sydän vie, niin aivot vikisee Raskaat pilvet, raskas maa Kaikki sydämeni tähden raskaampaa Rakkaus kun rusentaa pääni parkumaan se ainoastaan saa BENVOLIO Sä rakkaudenpulassa tuskailet? ROMEO Sen runsaus jos pula on BENVOLIO Siis palaako karrelle sydämet? ROMEO Vain omani sula on BENVOLIO Rosalina sanoi ei? ROMEO Rosalina sanoi hei hei

ROMEO Miten vois Jumala julmemmin kuolemaan kiihottaa? Hän eteeni pudotti enkelin Se siipensä aukaisi Lempeni laukaisi, vaan nyt jo luostariin liihottaa BENVOLIO Rosalina? Luostariin? ROMEO Loisteestaan öisin kun uneksin en miettinyt milloinkaan Jos Jumala kadottaa enkelin Hän tahtoo sen takaisin Loisteen tuon jakaisin, vaan sielun sokean silloin saan Kuuletko, kuinka hän taas laulullaan maailmankaikkeuden saa hehkumaan ROSALINA Maailma tää on unta viehkeää Vain Jumala tietää voi sen mitä on todellinen ROMEO Sanoista noista sen käsitin: Ei päätä saa kääntymään ihminen yhdenkään enkelin Kun tien vievän erilleen omille merilleen nään Yksin rantaan jään nääntymään NUNNA Luoja kun etsimään käy lapsiaan Laulun tuon kuulevat puhtaimmat maan ROSALINA ja NUNNAT Maailma tää on unta viehkeää Vain Jumala tietää voi sen mitä on todellinen ROSALINA Romeo, rakkautes palavin sai minut hohtamaan Vaan varjo oon oikean enkelin Jos kuollut on Jumala rakkauden humalakaan valoon pystyis ei johtamaan Kuuletko kuinka hän taas laulullaan valoa tulvilleen saa ääret maan ROMEO Maailma tää on unta kelmeää Vain Jumala kieltää voi sen mikä mulle on todellinen

PARIS Arvon herra, arvon rouva Teitä etsinkin halki kaupungin LADY CAPULET Paris, parahin Paris! Sua tervehdin ilon sävelin PARIS Kuten kerroin, eilen kirjoittaa mä rohkenin kirjeen intiimin tyttärellenne Juu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-lialle Vaan tänään Imettäjä kera ehjän sinetin toi sen takaisin tyttäreltänne Juu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-lialta LADY CAPULET Älä huoli, poika kulta Tunnen kyllä tyttäreni Saat vakuutuksen multa Viesti perille jo meni Hän tietää kirjeittäkin että rikkaan... CAPULET Rakkaan LADY CAPULET ...rakkaan suvun soisit On selvää sanoittakin että valtaa... CAPULET Valon LADY CAPULET ...valon meille toisit Tasoittuisi onnen vuorovesi Julian jos omaisuuksi... CAPULET Ominaisuuksi... CAPULET & LADY CAPULET ...ominaisuuksinesi avioisit LADY CAPULET Jos et kestä miettimättä Tule juhliin seitsemäksi Kesken tanssin pyydä kättä Ei jää tyttö empiväksi PARIS On sanat vilpittömän apen sekä anopin tieto mukavin Elintoverin mä saan nyt kun tutustun Juu-uu-liaan

ROMEO Enkelini, joutseneni ampui nuolen lävitseni Halkaisi mun sydämeni Verta ovat kyyneleni BENVOLIO Ylös, sinä läjä lemmenhuolien Maalitaulu Amor-pennun nuolien Ei ensimmäinen kerta, tuskin viimeinen kun sua tilanteessa tuossa katselen Tiedän, mistä haavaasi sä siteen saat Missä mieli unohtaa voi alamaat Capuletin naamiaiset loistokkaat murheen murtamalta murtaa ilon haat Soihdut hehkun lyövät lattiaan Naaraita käy soitimelle solkenaan Lumoavat kirjavissa sulissaan Hukuttavat kultaan, hopeaan Naamiosi turvin pääset vertaamaan Rosalinaa linnustoomme kauneimpaan Se jota luulit joutseneksi muuttuu varikseksi Se jota luulit enkeliksi variksenpelätiksi ROMEO Noinko vain luo vihollisen menisit? BENVOLIO Luulin, että vähät välitit ROMEO Sinultahan asiaa mä kysyinkin BENVOLIO Tiedät, etten usko miekkoihin Sisälle Mercutio saa meidätkin Suku ruhtinattaren kun kuuluu piireihin Capulet tai ei, me teemme visiitin Sut raahaan sinne vaikka väkisin ROMEO Kenet muka siellä näkisin

JULIA Muuttaisinko tuulen suuntaa Kääntäisinkö pilvet pois Päivän ikuisen jos saisin paistamaan päiväunten untuvaan kai jäädä vois Varjot ihmisten kun kasvaa pelot, huolet vallan saa Miksen hautaan asti lapsen askelin silmin kirkkaimmin sais vaeltaa Valoon, valoon haluan Aurinkoon mä kurkotan Pakoon pientä ihmismieltä juoksee lapsen sielu rajaton kun aikuisuuden tieltä väistyy leikki ajaton Rakkaudesta kaikki laulaa Rakkautta vain vähän nään Kulkee kaikki täällä kylmin sydämin Kuinka luottaisin mä mihinkään? Valoon, valoon haluan Valoon aina suunnistan Pakoon pientä ihmismieltä juoksee lapsen sielu rajaton Se sivuun tahtoo tieltä jota peittää tomu majaton Tänään maailmani kauneimmillaan nään hehkuvan Kohta yö sen ylle heittää kuun hunnun kalvakan Kuu hurmaa valhein ovelin kahleen kaulaan, sormeen, sanoihin Valoon, valoon haluan Aurinkoon mä kurkotan Pakoon pientä ihmismieltä juoksee lapsen sielu rajaton kun aikuisuuden tieltä väistyy leikki ajaton

IMETTÄJÄ Tyttö vielä naama puuteritta, tukka kiharatta, mekko valkkaamatta, varmaan pylly pyyhkimättä, talkkaamatta Missä vietävässä ehdit käydä pyörimässä tässä kiirehässäkässä iltapäivässäsi huipputärkeässä? JULIA Tässä oon Vielä kuusi kellonlyömää koko karkeloon En tiedä miksi suostun tähän komentoon Jos myöhästyn, niin vieraat armahtakoon kun kuitenkaan en heitä pääse pakoon IMETTÄJÄ Mistä julmetusta neidin tuska? Isän riivailusta, äidin kiivailusta eikö kyllin olla saatu vielä susta? Aina ainoastaan haraat vastaan, vaikka kakarastaan onnen antajastaan kantaa huolta, eikö ansaitse he lastaan? JULIA Tärkeää jos kuntoon on mut saada ennen seitsemää sä miksi jatkat saarnaa yhdentekevää? En moiti uskollista imettäjää mut juhlaa kaipaan niin kuin lehmänläjää Mä luotan uskolliseen imettäjään mut juhliin astun niin kuin lehmänläjään IMETTÄJÄ Lehmänläjä... JULIA Imettäjä rakas, mikä on? IMETTÄJÄ Taas äitisi huusi, kun mistään ei löytänyt Juliaa Sain vaivata kokkia, piikaa ja kolmea palvelijaa JULIA Ei puutarhaa kauempaa tarvinnut ois mua haettaa Jos palvelija sitä tiennyt ei, syyttäisit palvelijaa IMETTÄJÄ Et puutarhaa lähemmäs taloa päässäsi pääsekään Ei Veronan muurit sun päätäsi onnistu pitelemään JULIA Uskoisit nyt, tuolla penkillä hiljaa mä maannut oon IMETTÄJÄ Sun ruumiisi niin, mutta mieles on matkalla Mantovaan, Torinoon, Palermoon! IMETTÄJÄ Ei tyttö yhtä nuori koskaan ollut tämä muori Varhain miehen matkaan suori kotoansa Kasvoi huolivuori Hukkui puolisolta ruori Karis tytön ulkokuori kasvoiltansa Kuoli mies, kuoli lapsi Siteet elämään se napsi Ilman sinua kai itsekin mä kuollut olisin Kun äitisi mut huoli, niin kuin puro solisin JULIA Liekö puron lähde silmäpari melankolisin?

LADY CAPULET Voi sitä melan kolinaa kun mun tyttäreni saa pian soutaa kohti onnensatamaa Vihdoinkin täällä, mä huomaan Sattuiko keijut sut tuomaan? IMETTÄJÄ Keijujen tuoma hän on — lapsonen päivän ja auringon! LADY CAPULET Lapsi oot minunkin Sentään sut kasvatin Kai siitä voisit sä kiittää? JULIA Äitini rakkahin Kiitoksin suurimmin yritän kaikille riittää LADY CAPULET Riittää kun kosijat ylväät ja lupaavat lupaisit vastaan ottaa Miehistä parhaimmat kotiinsa komennat kuin oottaisit kirkonrottaa Saa muuttua laulussas nuotti On Paris kuin vävyjen muotti! JULIA En mitään mä vävyllä tee Ja muotitkin tyhjyyttään kumisee LADY CAPULET Suusi sulje viimeinkin Mua kiität myöhemmin sut että sukuun arvostettuun järjestin JULIA Siispä oikein aavistin Suljen suuni, silmätkin Astun pimeään mä jaloin huterin

Kolmikko ROMEO Mercutio! MERCUTIO Romeo rakas, ei keskellä katua! BENVOLIO Katsoa saa, vaan ei katua. MERCUTIO Hyvät herrat, kadotkaamme näkyviin! CAPULETIT Veronan väki — tervetuloa! Naamiaiset VÄKI Mitä meistä mietit? Mitä meistä näät? Viekö meitä vietit? Viekö meitä päät? Läpi naamioni silmänreikien etsin puolisoni Enää leiki en Äidin tarkistaman isä hyväksyy Appi tekee saman Hyvään kotiin myy Minun edukseni suku asioi Pian nuoruuteni kuolonkellot soi Rosalina lähtee ROMEO Rosalina. ROSALINA Romeo... ROMEO Tanssiin haku vasta alkoi, miksi menet? ROSALINA Olen valinnut jo tiedät kyllä kenet ROMEO On ilta vielä nuori, niin kuin mekin ROSALINA Ja pian vanhenee, sen vaikka kiellättekin ROMEO Vieläkin vain susta uneksin kun yksin mä jään itkemään yöhön pimeimpään Kaipaisin hohdetta enkelin ROSALINA (Maailma tää On unta viehkeää Vain Jumala tietää voi todellisen Sanoin jo: enkelisi ole en) Enkelisi ole en! Vihollinen TYBALT Arvon setä, pyytäisin valitsemaan tarkemmin vieraat kesteihin Saanen tämän sankarin heittää sinne mistä tulikin CAPULET Nuori Montague! Kiintoisaa, hän että juhliin hakeutuu TYBALT Kiintoisaa! Sano nöyryyttävää, röyhkeää ja loukkaavaa! Kai yhteinen on meillä sukupuu? Kai Romeolle kurkkuun lyödään luu? CAPULET Mitään sellaista et tee Koko kansa katselee Sain ruhtinattarenkin vieraakseni Miten ilta etenee asemamme ratkaisee Pian Paris tavata saa tyttäreni TYBALT Mutta hän on Montague Tahra vain, ei mikään muu Saa tikaria pitää kaulallani etten tahraa tätä pyyhi paidastani LADY CAPULET Tybalt, vaiti nyt! Ei sulle järjen jumala oo hymyillyt On sussa tämän suvun kipinää Vaan vakan alle kynttiläsi jää Ei miestä sisälläsi tyynnytä kuin naisen käsi Etsi täksi yöksi seuraa parempaa Mitä tulee tähän loiseen... TYBALT Hän jääköön kertaan toiseen Silloin hinnan sydämellään lunastaa Sanaton ROMEO Missä lumotussa maassa saattoi kuoriutua lintu jonka siipeen kasvoi sulka jolla piirretty tuo viiva kaunein on? Minkä onnen meren pintaan viilsi ensikareen tuuli joka koolle kutsui usvan jonka musteekseen sai sulka tahraton? Luulin kaiken kauneudesta sanoneeni Nyt huomaan etten mitään tiennytkään Luulin lausein kauneutta valaisseeni Mutta valo etsimäni löytyy yksin sisältäni ja sen turvin uskaltaudun pimeään Hän tanssii niin kuin tanssiksi ois syntynyt Silmät soihduillekin loisteen opettaa Hän hymyilee kuin taivas vain on hymyillyt kun kesä allaan kukkaan puhkeaa Kohtaaminen ROMEO Mitä nöyrimmin kaikki tanssit tästä huomiseen mä pyytäisin JULIA Huomiseen? Et kohtuutta sä näytä vielä oppineen ROMEO Kohtuus etenemään vaatii verkalleen Pyytäis sydän ensi vuosituhanteen JULIA Katsees kertoo sen Vaan on kohtalosi kitsaudessaan alhainen ROMEO Alhainen? Sä itseäsi solvaat, vielä hymyillen! JULIA En törmännyt oo mieheen oudompaan Jos oon kohtalosi, nään sut uudestaan Tämän illan Paris saa varpaitani rusentaa Näin mieliksi mä teen äidilleni Kohtaloa itaraa kiroan kuin kuolemaa Armopalana mä annan kämmeneni Jos sille saisin suukon muistokseni ROMEO En uskoa voi kohtaloon jos siksi yksin kohta oon JULIA Ei uskoa voi mihinkään jos käy ei almu pihinkään IMETTÄJÄ Julia! On vanhempasi raivoissaan ja Paris lemmenvaivoissaan JULIA Sen miehen lemmen vaivaisen jos hautaisit, niin kaivais en ROMEO Rouva, kenet juuri tapasin? IMETTÄJÄ Hän tytär isännän on tietenkin! JULIA Kuka imettäjää jututtaa? TYBALT Täällä Montaguelta yhä lemuaa...! JULIA Montague... ROMEO Capulet...

BENVOLIO Näin hiipui juhlatuli MERCUTIO Hyvä henki, kehno isäntä! BENVOLIO Romeo! Sinä murheen suossa ontuja Nyt kohti kotikontuja MERCUTIO Romeo? BENVOLIO Tuolla muurilla! MERCUTIO Mikäs järki tässä pilassa? BENVOLIO Poika on herkässä tilassa Urheilkoon, minä en

JULIA Romeo Miksi Romeo? Miksi nimettiin sut juuri siksi, Romeo? Kohde vihan ikuisen on nimes, syytä tiedä en Vihollisestako haaveilen? Romeo Miksi Romeo? Ryhtyisinkö sodan alttariksi, Romeo? Eikö olis helpompaa sut nimestäsi irrottaa kun rakastaa en Romeota saa En rakkautta pelkäisi mä kulkurin tai orvon en sokean tai köyhän Siis miksi nimettömän höperön Se kohta tämän ruumiin jolla sielun sulle myisin jolla sinuun kiinnittyisin myös on nimetön Kaiken kauniin luulin taakseni jo jääneen Mutta kauneutta vasta kosketin Kaiken kauniin luulin sanoneeni ääneen Mutta sanat sisälläni kahlitsivat sydäntäni Nyt täytän jälleen pääni unelmin ROMEO Hän auringonkin nousemaan saa puheellaan Hän varjot varmuudellaan valaisee JULIA Mitä! Kuka rauhan äityi rikkomaan? Kuka tunnustusta toisen vakoilee? ROMEO Minkä nimen tahdot antavan? Juuri sen mä antaa haluan En Romeosta ole kuullutkaan jos nimi tuo vain tuskaa tullessaan JULIA Huuliltaan mä lauseen muutaman vasta join, ja silti tunnistan äänen joka yöstä kantautuu Vihollinen rakkain, Montague Se silmistäni paljastuu, sua rakastan Vaan mistä tiedän aatteet Montaguen? ROMEO Capulet tai et, vain sinut haluan Sen todeksi mä vannon kautta kuun JULIA Voi ethän kautta kuun, tuon aina muuttuvan Kautta sielus, tai ei ollenkaan! ROMEO Sen vannon kautta sielun, kautta Jumalan Kautta pyhimpien päällä maan KUORO Kaiken kauniin löysin synkimmästä yöstä Nyt uskoa voin päivään ikuiseen Kaiken kauniin tahdoin unohduksiin syöstä ROMEO ja JULIA Mutta sinut kohdalleni tuuli heitti turvakseni Ikiajoiksi nyt nään sen tyyntyneen

LORENZO Lehdet, juuret, varret Kalvot, kuoret, piikit Luonnon ytimen nään kun aukaisen silmät siementen suonet silmujen Luonto meille antaa peilikuvan Siksi tehtävämme tuntea se on Se Luojan suureen tanssiin pyytää luvan Ei silloin olla voi tahditon Luonto meille antaa peilikuvan Mutta peilaa kahta puolta sisällään Hyvää luovan pahaankin nään tahriutuvan Valo liueta voi hämärään Jossakin on piste missä myrkky lääkkeestä haihtuu Jossakin on piste missä lääke myrkyksi vaihtuu Pisara voi hengen pelastaa vaan kuoleman tuo kuusi pisaraa Voi uneen yksi saattaa valvovaa ja toinen viedä liki tuonelaa

ROMEO Rauhaa päivään, arvon Isä LORENZO Sana "arvon" lienee harvan arvon lisä ROMEO Siispä rauhaa, hyvä Isä LORENZO Vai hyvä? Mistä tiedät? Ennenkin on munkki tappanut. ROMEO Rauhaa sentään toivotin LORENZO Kiitos, rauhaa koko kurjalle kaupungille Miten linnuista myöhäisin on täällä ennen matoa? ROMEO Myöhäisestä tuli aikainen LORENZO Ahaa...! Rosalina? ROMEO Rosalina — kuu kylmän yön! LORENZO Kuka sitten? ROMEO Mua hellii säteet vihollisen armaan LORENZO Julia! Miten suostui suvut, huijaamalla varmaan? ROMEO Siunausta tuskin saamme heiltä Aamenta mä silti pyydän Teiltä LORENZO Aamenen sai Rosalina vasta Joko toivuit siitä puremasta? ROMEO Hänen silmissään vain Romeon mä nään Hän silmistäni katsoo itseään Ymmärrä en tätä itsekään Vaan tunteitani käy en kieltämään LORENZO Kun silmät aukaisen nään rauhan siemenen Teen sen, vaikka kaiken uhraten!

MERCUTIO Me miksi emme eilen heti kavunneet sen pojan perään Entä jos hän pudonnut on sieltä? Mikä muurin yli vei, en tiedä, mutta miekanterään siellä törmää, jos vain näyttää heille kieltä Se poika riesa on ja ollakseen niin huoleton hän on kyllin usein huoliemme syy BENVOLIO Varmasti hän pian näyttäytyy ROMEO Mistä ilmeet synkät? Mistä otsan rypyt? Missä käsikynkät ja hypyt? MERCUTIO Meiltäkö kysyt? Sinun aurasi uursi rypyt Jos tuollaisena pysyt ei ihme että karkaa typyt ROMEO Tänään kampeaisin maailman paikoiltaan BENVOLIO Millä kangella, utelisin ROMEO Vaikka sinun, jos se ois pisin BENVOLIO Outo on pääsi sisin Kuin vuorokausi — yötä päivää vuoronperään MERCUTIO Pääasia että pääsi on yhä paikallaan Jos näen unta, tahdon juhlia ennen kuin herään BENVOLIO Harlekiini tässä saa luvan tarjota ensimmäiset

IMETTÄJÄ Onko kenkään teistä nuori Montague? MERCUTIO Kengän kantaan osui muori kultasuu IMETTÄJÄ Kultasuu? Minne nuorten käytöstavat unohtuu! MERCUTIO Montague — ei yhtä lailla kultaa suuta nimi muu IMETTÄJÄ Toivon etten törmännyt oo Romeoon BENVOLIO Ette sentään, rouva, herra paratkoon! Käytöksestä Romeon ei oppisi hän mitään Etsimänne mies on yli kaksi jalkaa itään IMETTÄJÄ Kävelkää kanssani BENVOLIO Näinkö meidän harlekiini Viimein naamiostaan luopuu? Matkaan lähteekin hän naisen varttuneen MERCUTIO Kunnon vuosikertaviini Siitä raavaampikin juopuu Huomaakaan ei vuosien jo karttuneen Liikapainon silmäluomiin tarttuneen IMETTÄJÄ Tuollainen kieli nuolee viikatemiehen terää Ovatko kalliitakin ystäviä? ROMEO Kalliita hengeltään niin kuin me kaikki IMETTÄJÄ Hyvä vastaus — nyt yhtä hyvä antakaa myös tähän BENVOLIO Kuulisinpa tuosta edes vähän...! I

KUORO Vena amoris, näytä tie yö kun harsoihinsa kietoo Kun sokeudun, turvaan vie Vena amoris, näytä tie Kun sormus tää on vaatteenain kylmää tunne en mä lainkaan Rakkauden virtaa mä hain Löysin sen suonistain Vena amoris, rakkauden suoni nimettömän liittää sydämeen Kaada ei meitä tuuli, ei tuoni Veremme jää kiertoon ikuiseen Vena amoris Vena amoris

BENVOLIO Mercutio, ystäväni Maahan valuu elämäni Nyt pois auringosta Pian nostamaan en pysty eväänikään On liikkeellä Capuletit Sivuun jäävät etiketit Pienempikin paiste saa taistelijan veren höyryämään MERCUTIO Paisteesta pois? Ja väistäisit roiston? Luistaisit taiston laistaakses loiston? Tulkoot vaikka kuinka kuumissaan Tulkoot tänne tappotuumissaan Kohta kyljistään ja uumistaan löytää kivun kuuman vain tuumankin jos terä paljastuu BENVOLIO Tuumasta toimeen Kahdesta hautaan Pakkoko taas on tarttua rautaan? Tulkoon vaikka kuinka kuumissaan Tybalt tänne tappotuumissaan Halua en hänen ruumistaan kadullemme kumoon Jos lumoon leikin raivo valjastuu — TYBALT Montague! BENVOLIO Siinä paha missä mainitaan MERCUTIO Ja sen pahan kanssa painitaan! BENVOLIO Tybalt, sano asiasi TYBALT Enempää en siedä hiiviskelyänne Kenen pää on maksu kotikäynnistänne? Auki meillä ovi on vain kutsutuille Jos ymmärtäneet ette: ei teille, vaan muille MERCUTIO Mitä haluat? TYBALT Sinun suvultasi en mitään Etsin Romeota ROMEO Kuulinko nimeni? TYBALT Nimesi sä kuulet kerran viimeisen kun rakkauttani sua kohtaan kuvailen: Romeo — olet alhainen ROMEO On rakkauteni sinuun kyllä suurempaa Ja jos tietäisit sä syyn, niin voisit armahtaa Suvullesi toivon päivää valoisaa TYBALT Vedä miekkasi! MERCUTIO Mikä häpeä...! BENVOLIO Anna olla, Mercutio. MERCUTIO Tybalt! Kun rakkautta raudalta sä janoat Ota vertaiseltas suukko, jos vain uskallat Romeota kiusaavat vain kakarat

LADY CAPULET Kuolemaan! Kuolemaan! Riisti Tybaltilta hengen, menköön hautaan itsekin Rangaistuksen kuuluis olla kaikkein ankarin mut tyydyn kuolemaan Romeon kuolemaan! Hänet vatsa auki rotkoon mätänemään jättäisin Olis elävältä nylkeminen kosto osuvin mut tyydyn kuolemaan Romeon — RUHTINATAR Vaiti nyt jo viimein! Te raivon riimein täällä ette puhu Auta tuo ei ketään! Nyt selvitetään totuudesta huhu Joka päivä vaatii uhrin hintavamman Kuula kalloon kostaa pienen pintavamman Jos vihan kesytät, se syö kädestäsi Pikkusormestasi aloittaa Käteen et voi ottaa järkeäsi viha jos sun kätes nyrkkiin saa BENVOLIO Ylhäisyys, sen omin silmin näin kun Tybalt kävi Romeota päin Vaan vastannut ei serkku haasteeseen Niin Mercutio sai haasteen itselleen Romeo kun hyvää tahtoen suojaks meni, Tybalt käytti sen Huomattuaan virheen kauheimman heitti Romeo pois kaiken harkinnan LADY CAPULET Tuo on vale saastainen! Muuta Montaguelta odottaiskaan en! Päivänselvän totuuden hän jos löytää, valheen yössä raiskaa sen RUHTINATAR Pyysin teitä vaiti pysymään BENVOLIO ja MONTAGUE (Totuuden kai nähnyt tietää parhaiten) LADY CAPULET Kuinka ette näe häpeää? CAPULET (Näkemättä siksi juuri usko en) LADY MONTAGUE Häpeää on kadut väärällään LADY CAPULET Väärää valaa, pahantekijää? RUHTINATAR Mikä voisi teitä tyydyttää? Mikä voisi veren hyydyttää? RUHTINATAR Jäänyt taa on aika viaton Vikaa jokaisessa meistä varmaan on Rakkaan sukulaisen menetin Hänen puolestaan mä hautaan menisin Mercutio sai kylmän kohtalon ja Tybalt kuoli miekkaan Romeon En tätä teidän tahdo jatkavan Kaupungista Romeon mä karkotan

RUHTINATAR Päivän lämpö kylmän tieltä perääntyy Musta massa raskas, muodoton peittää koko auringon Hiljaa yläpuolellemme kerääntyy Onko myrsky viimein saapunut vai tuli kaiken nielaissut Quo vadis, lapsi ihmisen? Sua kauemmaksi seuraa en Kenelle sen kerron miten öisin pelkäänkään Minkälaista painajaista liekeistä mä nään Lapsi joka hetki sitten oppi elämään nyt tuhkaan tukehtuu hellä hymy silmissään ROSALINA Tieto kietoo pauloihinsa ihmisen Hän höyryn alleen valjastaa Lyijyn, raudan eloon saa Pilviin vuoren korkuisiin vie huominen Kuulen miljoonien huutavan Mä savuun heidät kadotan Quo vadis, lapsi Jumalan? Nyt raivo nielee maailman RUHTINATAR ja ROSALINA Kenelle sen kerron... ROSALINA Yöstä yöhön pääni palaa uneen hirveimpään Silmin kirkkain pyytää katsomaan hän itseään Tuo lapsi joka hetki sitten oppi elämään nyt tuhkaan tukehtuu hellä hymy silmissään RUHTINATAR Meitä rajan taakse pyytävän mä kuulen äänen hyytävän Kenelle sen kerron... Pelkoni ei irrottamaan suostu käsiään Painajaisten liekit vielä hereilläkin nään Lapsi joka eilen kipinän sai elämään nyt tuhkaan tukehtuu

JULIA Missä sulhaseni? Missä ainoani? Tule vierelleni Täytä maailmani

JULIA Romeo Miksi, Romeo? Kerro miksi ryhdyit pyöveliksi, Romeo? Ois armollesi sopivaa myös Juliasi teloittaa jos rakastat vain hirttosilmukkaa Missä kirotussa maassa saattoi kuoriutua käärme jonka suuhun kasvoi kieli jonka sanat saivat pääsi sekaisin ROMEO Miksi kuuman veren pintaan nosti raivo rauhan alta Miksi rakkauteni valta- istuimeltaan syöstiin syliin helvetin?

IMETTÄJÄ Ylös, nyt ei helvetistä sanaakaan Tuo piipitys ei vakuuttaisi kanaakaan Samaa itkee toinen lapsi huoneessaan Väsynyt oon tähän marinaan LORENZO Sanoa en taida rouvaa paremmin Iloitkaa, kun elää saatte kumpikin Kukaan meistä nähdä ei voi tulevaan Vaan jos kuolet, tuleva ei tulekaan IMETTÄJÄ Vastuunsoihtu raskas kantaa on Varjoon pakenee vain varas vastuuton Saa hopeaan ja kultaan varkaan tyytymään Tunteet ei tyydy mihinkään LORENZO Mantovaan on tunnin matka hevosin Sieltä piilopaikan sulle järjestin Se mitä luulit helvetiksi muuttuu unelmiksi Se mitä luulit ikäväksi toivonkipinäksi ROMEO Noinko vain mä hylkäisin mun rakkauden? LORENZO Rakkautesi tähden hylkäät sen ROMEO Miten saan mä Juliankin uskomaan? IMETTÄJÄ On aikaa teillä aamuun seuraavaan

ROUVA CAPULET Paris, parahin Paris...! PARIS Tänne päätöksestä kertomaan mä kiiruhdin Vaimon tahtoisin tyttärestänne Juu-uu-liasta Vaan viisaan Imettäjän varoitusta kuuntelin On tuska polttavin tyttärellänne Juu-uu-lialla ROUVA CAPULET Miten niin? IMETTÄJÄ Hän serkkuansa itki Nyt vain makaa sängyssänsä Suru kaikki voimat kitki Yö tehköön tehtävänsä ROUVA CAPULET Ehkä niin on hyvä Kyllä aamu koittaa pian Uni kyllin syvä päättää tämän tragedian PARIS Häitä viikon päähän suvulle jo ehdotin Siksi odottaa voi päätös huomiseen Aivan vaatimaton juhla riittää tietenkin Hölmö tuhlaa syömiseen ja juomiseen CAPULET Me miksi häitä emme ylihuomiselle laita? Jos suotta aikailemme alkaa muita ehdokkaita hän katsella kun pelkää ettet varakkuutta ROUVA CAPULET Vakautta CAPULET ...vakautta tuokaan Hän siirtyy muihin miehiin jos et ostovoimaa ROUVA CAPULET Hellyyttäsi CAPULET ...hellyyttäsi suokaan Ethän moiti turhan vaativaksi Kun ajankohtaa juonillemme ROUVA CAPULET Julialle CAPULET Julialle suotuisaksi muokkaan PARIS Siispä taivun tahtoon apen sekä anopin Kuva alttarin mieltäni mun innoittaa Suudella kun saan Ju-uu... CAPULETIT Juu juu!

ROMEO Kuu näki ensisuudelmamme JULIA Kuu silmistämme heijastui ROMEO Kuunteli lupauksiamme ROMEO ja JULIA ja kuulaaseen aamuun vierellämme ui ROMEO Kuu oli todistajanamme JULIA Kuu hiuksiamme hopeoi ROMEO Kuuman kuohun rinnassamme ROMEO ja JULIA kuulaan aamun viileyteen toi kuulaan aamun viileyteen toi JULIA En silti kuuhun luottanut ROMEO En yötä silmiin katsellut ROMEO ja JULIA Nään totuuden kun kaikki hajoaa Aurinko, lähde kaiken elämän elämäni kaiken varastaa Aurinkoon luotin lailla ystävän Vaan petos paljastuu kun sarastaa ROMEO Kuu meille juotti viiniänsä JULIA Kuu meidät nosti säteilleen ROMEO Suudelmin peitti ystävänsä ROMEO ja JULIA ja suunnan antoi yöhön viimeiseen suunnan antoi yöhön viimeiseen JULIA Nyt alkaa päivä ikuinen Mä kuihdun alla paahteen sen ROMEO ja JULIA Ja valo hellä yöhön vajoaa Aurinko, lähde kaiken elämän elämäni kaiken varastaa Aurinkoon luotin lailla ystävän Vaan petos paljastuu kun sarastaa

JULIA Laulun kauniin menetin kuin kellon kumuun Ilo sumuun häipyy jäljet pyyhkien IMETTÄJÄ Eloon sentään näin te jäätte Vielä toisianne näätte Tiedät hyvin, että huonomminkin käydä voinut ois JULIA On unelmani viimeinenkin haparoinut pois CAPULETIT Nyt alkaa päivä ikuinen Parisilta sormuksen saa tyttäremme, enää nyyhki en ROUVA CAPULET Vieläkin itket, mä arvaan Tybalt sai kohtalon karvaan Romeon siis itsekin käsiini saada mä tahtoisin CAPULET Hän Mantovaan pakeni, lähteeni vahvisti Piilottele hän ei pitkään Kun hänet löydämme pää joutuu pölkylle Auta ei keekoilut mitkään ROUVA CAPULET Uutiset iloiset sentään sä huolinet Paris sun kättäsi pyysi! Huomenna juhlitaan Sulhasen innokkaan sulkea saat syleilyysi! IMETTÄJÄ Voi tyttönen, kuulitkos tuota! Ei lähteneet keijut sun luota JULIA Pää keijuista kai hourailee En vihille Parisin kanssa mee CAPULET Mä mitä oikein kuulen? Unohtaa voit niskuroinnin Sopimus on tehty, Luojan tähden! ROUVA CAPULET Kai tyttö heitti huulen? Vuoksi moisen ilakoinnin häpäisisit meidät kansan nähden? JULIA En lainkaan ilakoi Mutten häntä naida voi Tuota köyttä rakkauteni hirsipuun Ennemmin mä huolin Montaguen CAPULETIT Montaguen! ROUVA CAPULET Turhaa jaan kai täällä viisauttani Murhaajaan jos lapsi ainoani lankeaa JULIA Lankean jos taakan saan mä moisen Ankean saan elämän jos voi en rakastaa CAPULET Nyt loppui lanka päästä Hautaan tuo parku säästä Nai vaikka kerjäläinen Nai vaikka viiriäinen Naamaas et täällä näytä Leivälläin suuta täytä Kuollut on tyttäreni Kiellän sut iäkseni! JULIA Imettäjä, auta Miksi kylmä hauta ympärilläni jo on IMETTÄJÄ Pieni tyttöseni Mieti minne menisit, jos oisit koditon

JULIA On poissa kaikki joiden voimaan luotin Kaikille mä pettymyksen tuotin Mistä saisin sormet sokeuteeni En löydä edes omaan sydämeeni Kaikki mitä tiesin on nyt toisin Kaikki mitä toisin on vain tuskaa Mitä oikein teen? Saako seurakseen Tybalt serkun suruun hukkuneen? Ei... Saa kirja vielä yhden kappaleen

LORENZO En tiedä, mitä sanoisin Mitä muuta oikein odotin Tämä selvää oli tietenkin vaan tunteitani kuuntelin JULIA Te ette voinut muutakaan kun sielut huusi tuskissaan Nyt oon täällä uudestaan Taas pyydän auttamaan Jos Paris Juliaa kirkkoon odottaa huomenna hän kantaa saa vainajaa LORENZO Hyvä on... Ilman järjen häivää nyt jo toimin vaan jos kuolemaasi muuten estä en Me tuonta vastaan käymme tuonen voimin kaiken muun jos hylkäät vuoksi rakkauden JULIA Jos hylkään rakkauden kaiken muunkin tuomitsen Enää silloin ole en ihminen LORENZO Siispä avun tarjoan Muotoon myrkyn puristan elämäsi vaikeimman valinnan LORENZO Juoma vie sut uneen alimpaan Jälkeen hautajaisten krypta suljetaan Laitan viestin juonestamme Mantovaan Jos heräät (Jos heräät) Romeon saat kokonaan JULIA Siihen asti, hyvä isä

IMETTÄJÄ Julia! Lapsi kulta, missä olit? JULIA Imettäjä kallein, armolliset vanhempani Anteeksi mä pyydän puheitani Tahtoanne vastaan enää en kapinoi Oikeassa olette: löysin jo mun puolisoni Hänen luonaan on mun asuntoni Sen liiton isä Lorenzokin vahvistaa voi ROUVA CAPULET Voi tytär rakas Anteeksi on turha pyytääkään Vanhemmat on aina mielissään CAPULETIT Kun saa lapsi eväät onneen kestävään JULIA Nyt siistiydyn ja katson parhaan puvun huomiseksi Luulla vois mua sotatantereksi Imettäjä valintani kai arvioi? CAPULET En usko että koskaan olin yhtä häilyväinen Yhtä höyry-, jäärä-, tuittupäinen Millä isä Lorenzo sai pään kääntymään?

JULIA Tässä vangittuna näen viimeisenkin valonsäteen Vetoavaan välkkeeseen myrkyn sydämeen Olen elämäni avaimineen saanut tähän käteen Tähän maljaan katkeraan yksin juotavaan Malja elämälle Malja kuolemalle Malja sodan hävinneille Malja meille Miksi munkki sanoi: “Jos herään” (Jos herään) Voin siis kuolla oikeasti Puolisoni kavalasti jätän tänne suremaan hauras muisto seuranaan Vaan ehkä hän ei itkekään mun perään? Ehkä tuntee helpotusta Enää jatkaa huijausta tarvitse ei Romeon vuoksi tämän hupakon Ei, en antautua voi piiloleikkiin oman pääni Kaiken hiljennän, kunnes sulhaseni ääni herättää Malja elämälle Malja kuolemalle Malja sodan hävinneille Malja meille

IMETTÄJÄ Porkkanoita koppa, loppasuille herkkusienisoppa Sokeria toppa Roppakaupalla saa voimaa siitä kroppa PALVELIJA 1 Pannukakku päällä vattuhillo ynnä tuulihattu Juusto friteerattu Notkuu juhlapöytä juuri vernissattu KOKKI Mielissään ui kalat, kanat, siat, naudat liemissään Ei toista moista kattausta lie missään KOKKI, PALVELIJA 2 Ja viinilläin saan vieraat hymyilemään KOKKI, PALVELIJA 2, PALVELIJA 3 Ei eteiseen voi jäädä lymyilemään PALVELIJA 3 Missä, senkin renki, viipyy juhlahenkisemmät penkit, lautasliinalenkit Enkö kertonut oo kaikki kommervenkit PALVELIJA 4 Mistä saaterista löytyy rouvan uusi vaatelista Kakku taatelista kauan kiinnostaa ei jaksa aatelista PALVELIJA 2 Kuurataan jo seinätkin, ja halkeamat muurataan PALVELIJA 2, CAPULETIT Ja veikein laululeikein molli duurataan CAPULETIT En tyydy juhlaan vaatimattomampaan Näin päivän verran vältän ajan hampaan CAPULETIT ja PALVELUSVÄKI En tyydy juhlaan vaatimattomampaan Näin päivän verran vältän ajan hampaan KAIKKI Kun elämää juhlistan Kuoleman unohdan Tänään mä saan todistaa unta niin vaikuttavaa

ROUVA CAPULET Mistä Luoja meitä rankaisee? CAPULET Ylitsemme miksi kävelee? CAPULETIT Tuo syliin kiroustaan Vie syvemmälle mustaan Usko uskon voimaan heikkenee LORENZO Niin kauan elää tyttärenne kuvaa jos ei kyynelenne tuhri Jos auki jäävät sydämenne parantaa voi rakkautenne uhri ROUVA CAPULET Kysyisinkö enkeleiltä miksi täytyi uhrit meiltä riistää? Nyt varjot alttarille hiipi Enkeleillä maata siipi viistää LORENZO Jos hän aivan toisaalla pian asustaa Totuus tämä muistakaa: On kaikki osa jotain laajempaa Sen vain lainaan tänne saa

ROMEO Benvolio Miten lohdullista nähdä, serkku hyvä BENVOLIO Ystäväni Miten lohduton on lohtuun kätkeytyvä ROMEO Mitä kuuluu Veronaan? BENVOLIO Kaupunkimme kadut peittyy kyyneliin Mercutio ja Tybalt, vielä sinun tuomiosi Kuoli Capuletin tytär, jota Paris vasta kosi On kuin tosi verhottu ois valheen vaatteisiin Kiitos kohtalolle siitä että eloon meidät on se jättänyt ROMEO Vaan muistammeko niitä joiden elämä jää elämättä nyt Benvolio, jos suonet Tahdon yksin viettää hetken muutaman Kohta lasillisen juonet Paljastaa voin murheen katkeran

ROMEO Mä miksi uskon kohtaloon kun aina yksin kohta oon KUORO Miksi kohtalosta vain sais syynsä raivo kostavain? ROMEO Mies vääryydestä raivoissaan ei käytä verta aivoissaan KUORO Et oikeutta valjastaa voi syyksi miekkaa paljastaa ROMEO Siis oikeutta pyytäen mä muita tästä syytä en

ROMEO Onko täällä ketään? APTEEKKARI 1 Mitä mitä tahtoo hän tämä perikuva unen kalmankelmeän? Mitä mitä tarvitsee poju joka kuolleen lailla kävelee? APTEEKKARI 2 Mitä toivookaan täältä vievänsä hän mukanaan? Mitä keitellään että asiakkaan hymyn nään? APTEEKKARIT On käytössäsi tieteen voima Luonnon laaja valikoima Luojan ideoima meidän pulloon paketoima ROMEO Tahdon aineen joka suonistooni leviää ja vie uneen mistä kukaan ei voi herättää En jatka tätä unetonta elämää APTEEKKARI 1 Mitä mitä kertookaan poju jota haamut katsoo kauhuissaan? Mitä tässä kuunnellaan? Vapinako hampaisiin löi sanojaan? APTEEKKARI 2 Mitä pyytäkään pyhää valaa vastaan tekemään? Kuka järjissään kunniansa vaihtaa häpeään? ROMEO Tuskin pyhät valat teille mitään merkitsee Näen nälän joka ruumiitanne runtelee Rahojeni myötä kurjuus pakenee APTEEKKARIT Kuulkaapas röyhkeyttä! Nuoruuden pöyhkeyttä! Vitsailee kurjuudesta vaan onnen asemesta tahtoo vain myrkyn niellä Kuoppaan käy riemumiellä Tahtoo vain maata siellä Kurja laki vain on tiellä ROMEO Hiljaa nyt, ota raha! Suurempaa on se paha mihin raha tyrkyttää Maksaa voin valan hinnan kun lemmen palavimman vala veistä tyrkyttää APTEEKKARI 2 Pala vimmaa kurkussasi puhuikin jo puolestasi APTEEKKARI 1 Malja surullesi Tappaa vaikka hevosesi

ROSALINA Romeo? ROMEO Rosalina... ROSALINA Mitä tapahtunut on? Mistä ilme levoton? Niin kuin haamua, sä lävitseni katselet ROMEO Näihin päiviin muutamiin ikuisuutta ilkkuviin mahtuu kaikki ihmiskunnan vuosituhannet ROSALINA Etkö vieraaksemme lounaalle sä jäisi? Hetken lepo ehkä pääsi selvittäisi Eräs munkki tuotiin eilen meille toipumaan Puheiltansa sekava Pudonnut kai ratsailta Sanoi pyrkivänsä Romeon luo Mantovaan Pyyntö isä Lorenzon kai kirje sulle tuoda on ROMEO Tiedän kirjeen asian Juuri siksi kiiruhdan Enää minun osuuttani Yksin minun sanojani kaipaa kirja kohtalon

ROSALINA Yhä nainen sisälläni huutaa: pelkään itseäni Mietin miksi tämä kiihko lihaa korventaa Mitä häneltä mä saisin? Mihin pilviin sukeltaisin? Mihin toiseen taivaaseen mun sielu janoaa? Tiedän mistä paitsi jään Tiedän — eikö niin? Tiedän kyllä tien tuohon elämään Miksi vaihtaa tieto tunteisiin? Jos sydän rinnassamme ruokkisi vain rakkauttamme silloin maailmaa en kaipaisi mä parempaa Vaan teriin kateuden ja pelon aina sydämeni telon Mihin toiseen taivaaseen tuo kiihko meidät saa? Tiedän mistä paitsi jään Tiedän — eikö niin? Tiedän kyllä tien tuohon elämään Miksi vaihtaa tieto tunteisiin? Täällä hyvyyden mä koin Täällä pohtia mä voin mitä tuntemani taivaan hallitsija meiltä haluaa Tunteen roihun sammutan Sillä kaiken parannan Ja toisen taivaan sateet kuuron lailla minut ohittaa Tiedän mistä paitsi jään Tiedän reitin elämään Tiedän — eikö niin? Tiedän — eikö niin?

BENVOLIO Romeo! Lähden nyt takaisin Veronaan! Romeo? Romeo...

BENVOLIO Maailman suurinkin tarina alkaa voi pienistä valheista joita kukaan valheiksi ei tiennytkään Maailman suurinkin tarina alkaa voi samoilla sanoilla jotka suusta suuhun jatkaa retkeään Minne tuuli meidät kirjoittaa Minne päätyy sanat huuliltamme Minne tuuli lehdet kiikuttaa Missä liikuttaa tuuli huuliamme MONTAGUET Maailman suurinkin tarina alkunsa saa aina kahdesta jotka tienneet eivät tarinasta sisällään BENVOLIO ja MONTAGUET, MUUT ROOLIHAHMOT Maailman suurinkin tarina täynnä on pieniä hahmoja jotka sivun laitaan jäävät miettimään Minne tuuli meidät kirjoittaa Mistä löytyy meidän kuulijamme Missä laulut uneen kiikuttaa Missä liikuttaa tuuli huuliamme Kun kannet murenee ja lehdet haurastuu Pölyyn häipyy Capulet ja Montague Minne tuuli meidät kirjoittaa Minne Romeomme, Juliamme Missä laineet meitä lohduttaa Missä rohduttaa tuuli huuliamme Minne tuuli meidät kirjoittaa Minne päätyy sanat huuliltamme Minne tuuli lehdet kiikuttaa Missä liikuttaa tuuli huuliamme

ROMEO Tänne vangittuna näen elämäni valonsäteen Syvän unen untuvaan Hautaan koleaan Mutta miksi kynnet kuoleman ei vielä tähän käteen edes näytä tarttuneen? Se hehkuu edelleen Ehkä kauneutta sieluun juurtunutta irti saanutkaan ei koura noutajan Ehkä suojatikseen lemmen lemmikikseen öiden herra toivoo sinun murtuvan Tulen luokses pimeyteen Olen sinun aurinkosi Maljaan viimeiseen kuolee rakas Romeosi Malja elämälle Malja kuolemalle Malja uneen harhailleille Malja meille Malja janoisille Malja sydämille ikuisuuteen kadonneille JULIA Mitä löydänkään kun haudassani herään Miten katsot vaimoasi Silmät kylmät niin kuin lasi sielun kadottaneet on maille kalman kartanon Voinko muutakaan kuin lähteä sun perään? Olen kuollut suvulleni Yksin kanssa rakkauteni aaveen lailla kulkisin Kaiken ulos sulkisin Vielä pisaran mä saan kalvenneilta huuliltasi Surun suudelmaan kuolee rakas Juliasi