1. |
Syys
03:39
|
|
||
Kun pilvet pilviä nielevät
Kun aalto aallokkoon kuolee
Kun laiturin päässä on kesä
mutta lehtiä ruska jo nuolee
Vähän palelee
En uimaan mee
Mä kietoudun uneen utuiseen
Ei vielä ole syys
Ei vielä ole mennyttä läheisyys
Ei vielä ole syys
mä nukahtaa jos saan sinun hyräilyys
Ei vielä ole syys
Tuo järven pinta taas ääniä
kun aurinko aalloilla itkee
On tuuli laiturilla lempeä
mutta koivuista elämän se kitkee
Vähän palelee
En uimaan mee
Mä kietoudun muistoon lämpöiseen
Ei vielä ole syys
Ei vielä ole mennyttä läheisyys
Ei vielä ole syys
mä nukahtaa jos saan sinun hyväilyys
Ei vielä ole syys
|
||||
2. |
Ja syntyy tarina
04:05
|
|
||
Pieni tyttö raitapaidassaan
ja lenkkitossuissaan
menee pyörävajan nurkkaan istumaan
kuin lupaa kysymättä
piilotellen toista kättä
— ja syntyy tarina
Tietä pitkin koira nilkuttaa
Päätä riiputtaa
kun öinen koiranilma kutsuu noutajaa
Hetkeäkään empimättä
tulee luo ja nuolee kättä
— ja syntyy tarina
Tarina saa uskon uupumaan
Tarina saa toivon taipumaan
Tarina saa rakkaudettomuuden valtaan
Liikkuu huulet Jumalan
ja silloin kuulet kuinka kantaa
maailmaa
synkät tuulet harteillaan
Sanan suussa sulavan
tuntee luissa laulajan
Saa tarinaa
hän hamaan hautaan kuljettaa
Sielu säikkyy syksyyn soutajaa
Maata maistavaa
Hänen ystäväkseen harva uskaltaa
Jää moni löytymättä
ilman kohtalonsa kättä
— ja syntyy tarina
Tarina saa...
|
||||
3. |
Nauruhermot
04:12
|
|
||
Sait nauruhermot radoiltaan, väreen kyynelkanavaan
Painovoiman palleaan
Sait keilahallin kaatumaan, ruutuun rastin laittamaan
Nyt pallot etsii paikkojaan
Sait nauruhermot huojumaan, silmäkulman kostumaan
Huulet hymyyn taipumaan
Sait Seurahuoneen sortumaan, vei huono seura velkojaan
Nyt huoneet seuraa toisiaan
Hermolomat, hermosauhut
Hermoraunioiden kauhut jää jo taa
(Voin ne kauhut unohtaa)
Hymyillen tuut minun kylkeen
Kohta sylki yhtyy sylkeen
Vavahtaa nauru hermostuksissaan
Sait nauruhermot heltymään, pisartumaan poskipään
Ilon uimaan itkijään
Sait kenkäkaupan kääntämään katseen kirjamyymälään
Nyt kieli kantaa kenkiään
Hermosodat, hermopaineet
Hermokaasut, varjoaineet jää jo saa
(Lampi laineet unohtaa)
Väistyy valon tieltä harmaa
Rinnallas on kaikki varmaa
Vavahtaa nauru hermostuksissaan
Hermolomat, hermosauhut...
Sait nauruhermot radoiltaan, kareen kyynelkanavaan
Pilvilauman palleaan
Sait uuteen kuuhun uskomaan, kohti kesää katsomaan
Sait minut jälleen nauramaan
|
||||
4. |
Ilta vanhenee
05:25
|
|
||
Kun ilta vanhenee
ja yöhön liukenee
se katseet kahlitsee
varjojen liikkeeseen
Kun taivas tummenee
ja tähtiin puut pakenee
ei viillot viimankaan
meitä saa
erilleen
Kun ilta vanhenee
ja puistot tyhjenee
jää kainot katseemme
kiinni
yön hohteeseen
Kun äänet vaimenee
ja meitä kuu suutelee
niin hautaan harmaaseen
kantaa yö
eilisen
Ilta vanhenee...
|
||||
5. |
Jotain hyvää
04:37
|
|
||
Yksi perhe lähti matkoille
Niille murtauduimme jatkoille
Rakennuksesta jäi pelkkä tasanne
Minä kokkasin ja lakaisin
että kun ne tulis takaisin
olis siisti lattia ja lasagne
Ooo, siinä seisoin tuhotussa talossa
Kuvittelin lipun puolisalossa
Jotain hyvää
Olohuone pimeä nyt kylpee valossa
Pidin lihan ostoboikotin
Hedelmiä kotiin roikotin
mutta kassistani sanka ratkesi
Kova vauhti tarttui meloniin
joka kahta naista telo niin
että monta luuta varmaan katkesi
Ooo, ambulanssi pian paikalta ne vei
Piristykseks perään huusin niille: ”Hei!
Jotain hyvää
Melonille rytäkässä kuinkaan käynyt ei!”
Tukholmassa Gamla Stanissa
tilanteessa niin spontaanissa
sivukujalla mä tutun hahmon näin
Uskoin bonganneeni kuninkaan
Miten kohtaamisen muninkaan
siltä nimmaria pyytämään kun jäin
Ooo, ei se ollut edes kukaan kuuluisa
Niitä tulee kyllä taajaan Ruotsista
No jotain hyvää
Jos se nousee pinnalle, on nimmari jo valmiina
|
||||
6. |
Haen
05:22
|
|
||
Haen
Hän on juuri se, jota haen
Hän on ainoa, jota haen
sydän pampattaen
Haen
Hän on juuri se, jota haen
Hän on ainoa, jota haen
posket punoittaen
Kunpa tietäisin, missä hän on
Kunpa tietäisin, kuka hän on
Kunpa tietäisin, miltä hän näyttää
Kunpa tietäisin, mitä tuoksua käyttää
Haen
Hän ei tiedä, että mä haen
Mä en tiedä, ketä mä haen
maata vaeltaen
Haen
Hän on juuri se, jota haen
Hän on ainoa, jota haen
yhä taivaltaen
Kunpa tietäisin, jos hän tulee vastaan
Kunpa tietäisin, kenelle vastaan
Kunpa tietäisin, miltä hän näyttää
Kunpa tietäisin, mitä tuoksua käyttää
Kunpa tietäisin, jos hän tulee vastaan
Kunpa tietäisin, kenelle vastaan
Kunpa tietäisin, miltä hän näyttää
Kunpa sietäisin, mitä tuoksua käyttää
|
||||
7. |
Miksi
04:36
|
|
||
Kun enemmän kuin ketään koskaan sua mä tarvitsen
sua pakenen
Kun enemmän kuin elämääni sua mä rakastan
pois sut komennan
Miksi itseäni kiusaan? Miksi muita satutan?
Miksi lauseitani korjaan? Miksi likaan maailman?
Ja miksi kaiken onnen saatuani olo on
onneton?
Ei puhelimeen vastannutkaan ääni hiljainen
Tyhjää kuuntelen
Nyt jäänkö tähän sekaan ajatusten outojen
sua huutaen?
Miksi varjoani poljen? Miksi myönnä sitä en
että jäykän muovikuoren alla riehuu ihminen?
Ja miksi rauhan löytäneenäkin mun olo on
rauhaton?
Mä vapaammin kuin koskaan talvi-ilmaa hengitän
Nytkö käsitän?
Ja hankeen niin kuin paperille sanat selätän
Jäljet elämän
Miksi luontoani vastaan muita rakastaisinkaan?
Miksi etsisi en häntä, jolta rakkautta saan?
Ja miksi valtaan päästyänikin mun olo on
vallaton?
|
||||
8. |
Odotan
03:24
|
|
||
Neljän jälkeen luuriin takerruin
ja mietteissäni uin
Vaatteet päällä oveen liimauduin
ja vielä kerran kirjees luin
Kuuden maissa pihaan säntäsin
ja naapuriini törmäsin
Hampaat toiseen kertaan harjasin
ja kengät kiillotin
Kello
käy kohti kahdeksaa
Odotan
Odotan
Odotan vaikka maailman ääriin sua
(Olen tainnut rakastua)
Marraskuusta kotiin raahauduin
ja pisaroista masennuin
Päiviin varisten mä pukeuduin
ja valvoin auringoin ja kuin
Joulun alla vain
postikortin sain
Soi kesää täynnä
kylmä maanantai
Odotan
Odotan
Odotan vaikka maailman ääriin sua
(Olen tainnut rakastua)
Olen tainnut rakastua
|
||||
9. |
Sininen lehti
06:27
|
|
||
Mustissa kuljit
Oven sisällesi suljit
Yksin kauhoit läpi lehtien
Vuodesta toiseen
Kuulit päivään kuutamoiseen
huudot onnen arkkitehtien:
”Miksi painat pääsi
vasten tyhjää elämääsi?
Lähde mukaan
Et ole kukaan”
Lehti sininen
et tahtonut olla
vaan talvi tuulinen
tuli puukko lantiolla
keinuen
katkoen
siteet ihmiseen
Pilviä piirsit
Kaiken virheen nimiin siirsit
tieltä maljojen ja lanttien
Syyskuusta talveen
kuulit uneen alta valveen
lauseet lemmen laboranttien:
”Miksi vailla mieltä
käytät normaalia kieltä?
Lähde mukaan
Et ole kukaan”
Lehti sininen
et tahtonut olla
vaan ajan jäätyneen
myötä taivuit suosiolla
peliin sen
pantaten
siteet ihmiseen
Maailman sivu viimeinen
kun palaa syliin eilisen
sä niitä liekkejä et nää
Kun sekaan muiden lehtien
viimein palaa sininen
on kaikki tuhkaa jäätävää
Valheessa vartuit
Uuteen totuuteesi tartuit
suossa sauvojen ja miekkojen
Ruskasta routaan
annoit vetää omaa showtaan
noiden tunteen tyyliniekkojen:
”Miksi sormi suussa
istut kuolevassa puussa?
Lähde mukaan
Et ole kukaan
Et toivottukaan”
|
||||
10. |
Pimeää
03:21
|
|
||
Kun silmät suljen
on päässä hetken aikaa pimeää
ja silloin kaikki
mun mielikuvituksen varaan jää
Kun silmät suljen
mä valon varjot luomissani nään
ja valheet mielen
sen pimeyden alle häviää
Sisimpääni etsin salateitä
Tunnottomaan lihaan revenneitä
Unieni virtaa kuljin vastaan
Ne kauhuissaan ui pakoon kultalastaan
kuin kuolemaansa
Koskaan löytänyt en etsimääni
(Löytämääni etsinyt en)
Tietäisinpä edes määränpääni
(Syntymässä kadotin sen)
Pimeästä unet syöksyi vastaan
(Kysymyksiäni toistin)
Ne kantoi totuutta kuin kultalastaan
(Vastauksillani loistin)
kuin kuolemaani
|
||||
11. |
Pöly
03:43
|
|
||
Joku potkinut hiekkaa on kasvoille tän maiseman
Sen sinisen harmaassa hunnussaan nään nuokkuvan
Helteinen hengitys katua laiskasti lyö
Se ihmiset irtautuneet usein sisäänsä syömistään unista luo
Puisen pölyn jo nään
lentävän
Seiniin likaisiin ihmisten mietteiden törmänneen nään
Pian unohtuneet, ehkä kestävät näin pitempään
Vaan seinätkin kauhtuvat, murenee vuosien työ
Ja ihmiset irtautuneet aika sisäänsä syö
Mistään unista luopuis en
Pölyn jo nään
lentävän
Kattojen peltisten värinä taivasta maalaa
Kaupunki pölyistä sinfoniaa suitsuttaa
Graffitit valkeat pinnalla sinisen aavan
Saarten piirrettyjen kaukaisuuteen mä nään karkaavan
|
||||
12. |
Eloonjäänyt
05:04
|
|
||
Jalkakäytävältä pohjoiseen
Ilta peittää harmaan askeleen
Anturallaan maata koskettaa
Maata jonka varjot omistaa
Tuuli leikkaa ilmaa mustuvaa
Kantaa ääntä luokseen kutsuvaa
Korvissaan soi laulu keltainen
Laulu menneisyyden silmien
Verta vanhaa katse jäljittää
Taistelusta muistot häviää
Maasta löytyy kynsi uurteinen
Kynsi kantajansa viimeinen
|
||||
13. |
Hero of 2000
02:48
|
|
||
Nineteen ninetynine
was not so fine
Nineteen ninetynine
still haunts my mind
Who's gonna be the hero of two zero zero zero
Who's gonna be the hero of two zero zero zero
Who's gonna be the hero, oh dear oh dear oh dear oh
Who's gonna be the hero of two zero zero zero
Save the Earth
Feed the poor
Help the nature and all that stuff
Who's the one
to do it all
Ninetynine and a half ain't enough
I've gotta find the hero of two zero zero zero
I've gotta find the hero of two zero zero zero
I've gotta find the hero, oh dear oh dear oh dear oh
I've gotta find the hero of two zero zero zero
Aaaa...
In the air
On the ground
In between and everywhere
There's a need
Yes indeed
Who'll succeed in this worldwide affair
I have a vision
Just listen
Here is my mission
Nineteen ninetynine
was not so fine
Nineteen ninetynine
Next one is mine
Next one is mine...
I'm gonna be the hero of two zero zero zero
I'm gonna be the hero of two zero zero zero
I'm gonna be the hero, oh dear oh dear oh dear oh
I'm gonna be the hero of two zero zero zero
Say hurray
Say hurray
Say hurray for a brighter day
Say hurray
Say hurray
Say it in a revolutionary way
Say hurray
Say hurray
Say hurray for a brighter day
Say hurray
Say hurray
Say it for my revolutionary way
|
AVantologia Jyväskylä, Finland
Antti Viitamäki
Writer-director-composer from Jyväskylä, Finland.
Kirjoittaja-ohjaaja-säveltäjä Jyväskylästä.
Streaming and Download help
If you like Hæn, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp