We’ve updated our Terms of Use to reflect our new entity name and address. You can review the changes here.
We’ve updated our Terms of Use. You can review the changes here.
/
  • Streaming + Download

    Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality download in MP3, FLAC and more.
    Purchasable with gift card

      €15 EUR  or more

     

1.
Irti 01:07
2.
Alkemia 02:09
Aqua vitae Sanguis vitae Solve et coagula (Elämän vesi, elämän veri, erota ja yhdistä.) Alussa oli sana, ja se sana oli vesi Vesi näytti tien elämälle Vedestä veri Verestä liha Lihasta sielu Ja sielulle nimi
3.
4.
Niin eläin kuin ihminen oppii tuon leikin Saalista, taistele, vihaa Kai jano jää, vaikka nälän jo veikin Himoitsee verta kun saanut on lihaa Ruhtinaan viitta on raskasta kantaa Raskaampi vielä on pimeän valta Tyhjänä sielu voi periksi antaa Paeta ikuisen hämärän alta Te käytte sotaanne, sodin sen teille Teurastan, poltan ja hukutan hiekkaan Kiitosta silti et suo taistelleille Se hukkua saa ken on tarttunut miekkaan
5.
On valo maailmasta ehtynyt Äänet ilon, äänet surun vaimenee On matka viimeinenkin tehty nyt Viini vahva suonissani veden kaltaiseksi laimenee On unelmien puu jo maatunut Suu toivon sanaa tuskin pukahtaa Vain yhtä kaipaa sydän paatunut Saada sydän samanlainen vierelleen ja siihen nukahtaa Niin monta tyhjää vuotta odotin että hänet uudestaan mä kohtaisin Hän on viimein lähelläni Käsissään mun elämäni eloton Aina unten lailla toivoin haihtuvan maailmani kaltereiden pilkkoman Nyt sen tiedän osakseni On viimein sydämeni peloton
6.
Teloitus 02:08
7.
Ajan virta 02:46
8.
Miten kauhean valinnan eteen nainen voi joutuakaan Mä ennemmin juoksisin veteen kuin suostuisin katselemaan kyyneltä miehen kun lopulta tiehensä hänet mun pitäisi ajaa Kun polvillaan miehistä jaloin pyytää sua puolisokseen Niin sonetein ja lemmenvaloin sut toinen jo sai hämilleen Tää maa kaunotarten on miehiä varten En leikkiä saa valloittajaa Tohtori ollut ois äitini mieleen Oppineet perivät maan Vaan tuskinpa pahasti mennä voi pieleen jos aatelisnimen mä saan Mies kolmas pois vienyt mut ois Amerikkaan Nyt jo ylläin mun hulmuta vois hame rikkaan Ei surulla rajaa Oon miehettä vajaa Ja kahta en kuitenkaan saa Mä kahta en kuitenkaan saa
9.
Oikea mies 00:50
Niin monta tyhjää vuotta odotin Että miehen oikean mä kohtaisin Nyt hän seisoo edessäni Kädellään mun sydäntäni pitäen
10.
Camera obscura Pimeä huone silmien takana Maailman kuva yön mustaan seinään piirtyy ylösalaisin Oman pääni valaisin Camera obscura Pimeä huone silmien takana Yö valottuva paljastaa kaiken Näkyy nurkka salaisin Miksi täältä palaisin?
11.
Pedon yö 02:27
Pedon yö lähestyy Siinä juhlamme syy Pahan loitolle saa Pelon pois karistaa Peto viekas kuin kyy sielun saaliista myy Pimeään vajoaa valon hylkäämä maa Manalan kavaluudella kuiskiva suu herättää sävelen savisen, kivisen Verenkarvaa on kuu Koloissaan havahtuu lauma langenneiden lauma riivattujen Diavol împrăştia Pleača Stregoica (”Paholainen, katoa, mene pois, noita”)
12.
Nälän hiljentämä mies Hän syö kuin rukoilisi Tuntuu kuin vain suurenisi oma kaipuu siihen mistä vuosisadat sitten luovuin kun mä ensi kerran ihmiseltä kielletystä juovuin
13.
Tiedon tyhmentämä mies Mille luulet nauravasi? On tuskin asiasi kommentoida jotain minkä vuosisadat vieneet ovat rusentaneet alleen sotamiehet, seipäät, kilvet kovat
14.
Minan kuva 00:48
Niin monta tyhjää vuotta odotin että pimeydestä sinut löytäisin Nyt oot siinä kädessäni Kädelläs mun sydäntäni pitäen
15.
Maailma alun sai unista ajan Munista rajansa murtaneista Se luotu on lauseista soluille sanan Poluille manan jo varisseista Nuo lauseet johtaa alkumereen Vereen jolla kirjoitettu on kirjat kohtalon Maailma eloon jäi ansoista uhon Kansoista tuhonsa väistäneistä Sen voima on huudoissa vihan ja hädän Lihansa mädän pois repäisseistä Nuo huudot kiirii luomakuntaan untaan rauhatonta nukkuvaan yöhön hukkuvaan Yksin, kaksin, laumoin, parvin Kynsin, hampain, piikein, sarvin takerrumme kylkeen jumalten Kirvein, köysin, kilvin, peitsin Keihäin, luodein, nuolin, veitsin eläin valtaa sielun jokaisen Yksin, kaksin, laumoin, parvin Kynsin, hampain, piikein, sarvin takerrumme kylkeen jumalten Kirvein, köysin, kilvin, peitsin Keihäin, luodein, nuolin, veitsin eläin valtaa sielun jokaisen Haavoin, ruhjein, viilloin, arvin syntyi eläin, syntyi ihminen Surmanjoukoin, laumoin, parvin Siiveniskuin, piikein, sarvin Sorkanjäljin, viilloin, arvin
16.
Takaa vuorten ja satain peninkulmien Varjoihin maisemien julmien kunpa äänesi kuulla nyt saisin Pimeyteen sitä päin hamuaisin Kun vain äänesi kuulla mä saisin Suuntaan sen läpi yön vaeltaisin Vaeltaisin...
17.
Veren kutsu 00:59
Kuuletko veresi kutsun? Kuuletko kuinka se huutaa janoissaan? Kuuletko kielessä rytmin Saa sydämen sekoamaan sanoissaan Tuulista kuivinta kuulet liekeistä kuuminta turhaan pakoillen Harhoja kuiskivat huulet vaistojen varjoissa sua vakoillen
18.
19.
Pako 01:36
20.
Myrsky 03:37
Aallot Tuulet Pilvet Pimeän kilvet Aallot Pilvet Tuulet Äänen jumalan kuulet Manalan kuulet
21.
Ylempi tiede 03:50
Sain ensipainoksesta kappaleen Sen yötä myöten viimeiseen sanaan tavaan Silmät maailmalle avaan (Silmät maailmalle avaan) Naisen uudenlaisen tässä näät Ei riitä huivit tyylikkäät enää tänään Hän kirjaa pitää ystävänään (Kirjaa pitää ystävänään) Mies moderni itseään sivistää Lukee nainenkin kunnes päätä kivistää Tiede huomion saa kaikkeen tärkeään kun uskontonsa hylkää, alkaa käyttää järkeään Uusi aika nyt on Aika kuolematon Aika keksintöjen Löytöjen suurien Aika moottoreiden sähköverkostojen Eläväin kuvien Antibioottien Kamera, aspirin Metallinpaljastin Radio, puhelin Piilolinssinikin Eikä riitä ees nuo Kirja jatkoa tuo Oon niin kärsimätön Vilkaisen sisällön “Loitsut?” “Henget?” “Alkemia?” “Vampyyrit?” Kun tiede uusi meitä ryhdistää ja maailmaamme yhdistää monin tavoin Joskus myötä sen myös häviää se minkä voisi säilyttää mieli avoin Mitä tarkoittaa hän? Tuskin ees ymmärrän Liekö ongelma sen kielitieteellinen? Kun keikaroivat saavutuksillaan tieteentutkimuksillaan miehet oivat Kuvaan aivan liian kapeaan maailmamme konstikkaan koteloivat Suurin varmuutemme löytyy mielellemme siitä että emme nähdä aivan kaiken taa me järjen keinoin saa (Moderni itseään sivistää Tiedon ääreltä tyhmimmät livistää Kukaan horjuta ei tätä unelmaa Nähdä aivan kaiken taa me järjen keinoin saamme vielä) Mistä aineesta maailma untesi on? Mikä taika on katseessa hypnootikon? Silmänkääntöä vain Horinaa pakanain Todisteita ei lainkaan kun niitä mä hain Minne matkalla sielumme on ikuinen? Missä nähdä voi haamuja menneisyyden? Henget valtaavat pään liian mietteliään Ikuiseen elämään yllä ei yksikään
22.
Tieteen tyhjentämät päät On kuin sivistyksen myötä sanoisivat hyvää yötä sille viisaudelle jonka vuosisadat heille soivat Tiedon porttejakin hirviöiden lapset vartioivat
23.
Kohtaaminen 02:11
24.
Onko pimeässä tieni kulkenut? Onko onnen, ilon tunteet kadonneet? Onko maailma mut ulos sulkenut? Miksi hehku oudon katseen avaa silmät kyyneleitä padonneet? Onko rakkauteni suunta muuttunut? (On tiemme yössä kulkenut) Eilen vuorten taa mun huoli kantautui (Me maailmasta suljetut) Miksi mieli on nyt sinuun juuttunut? (emme tietää saa) Miten syliin muukalaisen ruumis petollinen antautui? Niin monta tyhjää vuotta odotin että rakkauteni jossain kohtaisin Nyt sen tiedän löytäneeni Enkä toista sydämeeni päästää voi Niin monta kylmää yötä myöhemmin olen valvonut ja valvon vieläkin Petänkö vain itseäni Pelolta en sisintäni säästää voi
25.
Houre 03:04
26.
Turvassa 02:06
27.
Haaremiin sielujen langenneiden pimeyden lehdoissa uinuvien johdattaa tie petojen yksinäinen
28.
29.
Veri 02:18
30.
Confutatis maledictis Flammis acribus addictis Voca me cum benedictus Oro supplex et acclinis Cor contritum quasi cinis Gere curam mei finis (Kun kirotut tuomitset, ja vaivan liekkeihin vajotat, kutsu minut siunattujen seuraan. Rukoile nöyränä maata vasten, sydän tomuksi särjettynä, hoida minun loppuani.)
31.
Krypta 02:17
32.
Mitä elämältä koskaan odotin Uuden päivän aamuin, levon iltaisin Vain suojaa tuulen alla Ei tuulta seuraamalla huomaa että tyynen ilman tuomaa päivä lämmin on Tuskin elämältä paljon odotin Varmaan joka päivä uutta oppisin Nähdä ihmeitä mä saisin jos vain katseen uskaltaisin nostaa Tietämättömyyden kostaa luonto armoton Nyt tiileen ja rautaan on elämäni päätynyt ja laulu ilmaan jäätynyt vie hautaan huomisen Maan kuun hopeoiman enää omakseni huolisin Mä päivänvaloon kuolisin ja voiman luomisen kadottaisin ...Spiritus malos Nomen Domini Iesu dicentes adiuro... (Latinankielinen katkelma Raamatun tekstiä, jossa pahaa henkeä ajetaan pois, ei käänny kokonaiseksi lauseeksi.) Muurin korkean mä suojakseni sain Tänne neuvosta mä jäin viisaampain Harteillani pelon paino vaalin liekkiäni ainokaista En tiileen ja rautaan voi elämääni rakentaa Jos kaipaamaan jään tulevaa niin hautaan eilisen Nyt vuoteeni täyttää vain varjo muiden varjojen ja tyhjyyttänsä kuiskien näyttää peili sen Kun viimeinenkin turvamme on palanut ja sotaa käyvät pilvet keskenään se voima jolla tieni olen valaissut kalpenee ja kuolee pimeään Vaikka vähän elämältä odotin Turvaa pimeältä toivoin kuitenkin Kun toivo siitä kuoli jäi elämäni puolitiehen Nytkö vuode vieraan miehen turva suurin on?
33.
Iholla 02:44
Vuosiin yöt nieleviin Jälkiin kuun kulkemiin kuihtui kiihko sydämen, ruumiin, mielen, sielun, kielen Aina unten lailla toivoin haihtuvan mielikuvan kaltereista vankilan Nyt ne tunnen ihollani Enkä enää sieluani säästää voi
34.
Niin eläin kuin ihminen oppii tuon leikin Himoitse, hallitse, vihaa Hämärtyy rajaltaan kyllä ja eikin kun lähestyy helvetin kartanon pihaa Ihminen luotu on vaistojen valtaan Jos suljet ne pois, suljet silmäsi tyystin Haureuden anteeksi saa maailmaltaan vaan siveiltä kielletty on iäisyyskin Haaremiin sielujen langenneiden Pimeyden lehdoissa uinuvien johdattaa vuo kyynelten yksinäisten
35.
Taakse vuorten ja satain peninkulmien Varjoihin maisemien julmien minut johdatti mies satumaisin Syliin yön hänen luo vaeltaisin Vaeltaisin... Anoo armoa suu katuvaisin Ehkä anteeksi vielä mä saisin
36.
Taistelu 02:30
37.
Loppu 02:30
Onko vankeutta myös aika ikuinen? Onko pimeyttä vain valo eilisen? Nyt oot siinä edessäni kädelläs mun sydäntäni pitäen mutta koskaan enää avaa sitä en

about

Dracula was a dance musical I wrote, composed and directed here in Jyväskylä, Finland back in 2010. The lyrics are of course in Finnish, but there are several instrumental tracks purely for the dance scenes.

Dance Theatre Kramppi is a local amateur group that produces all kinds of performances, from the smallest solos to the biggest spectacles. Dracula is their biggest undertaking by far, and it probably still is the biggest ever amateur production in the area.

Dracula oli kirjoittamani, ohjaamani ja säveltämäni tanssimusikaali. Se esitettiin täällä Jyväskylässä 2010. Lyriikat ovat suomeksi, mutta mukana on useita instrumentaaliraitoja tanssikohtauksiin.

Tanssiteatteri Kramppi on paikallinen harrastajaryhmä, joka tuottaa kaikenlaisia esityksiä pienimmistä sooloteoksista jättimäisiin spektaakkeleihin. Dracula on Krampin ylivoimaisesti suurin projekti, ja se lienee edelleen seudun historian suurin harrastajatuotanto.

credits

released August 27, 2017

license

all rights reserved

tags

about

AVantologia Jyväskylä, Finland

Antti Viitamäki

Writer-director-composer from Jyväskylä, Finland.

Kirjoittaja-ohjaaja-säveltäjä Jyväskylästä.

contact / help

Contact AVantologia

Streaming and
Download help

Redeem code

Report this album or account

If you like Dracula, you may also like: